Vappupuhe 1.5.2016 Kuusamossa

Millaisena Suomi näyttäytyy tänä kauniina kevätpäivänä?
Vuosi sitten olin pitämässä elämäni ensimmäistä vappupuhetta Limingan tovereiden vapputapahtumassa. Tuossa vuoden takaisessa puheessani päällimmäisenä tuntonani oli epävarmuus ja pelkokin juuri käytyjen eduskuntavaalien tuloksen todellisesta merkityksestä. Noissa vaaleissa Suomen kansa antoi mandaatin oikeistolaisille, konservatiivisemmille voimille. Mitä on maamme hallitus saanut yhdessä vuodessa aikaan? Näkyvätkö oikeistolaiset, kylmät arvot? Näkyykö konservatiivisuus? Entäpä näkyykö oikeistopopulistien käden jälki maassamme, Suomen ilmapiirissä? Minä vastaan, että kyllä näkyy!

Vaalien jälkeen pääministerimme halusi heti alkaa laittamaan Suomea kuntoon ja kansalaisia ojennukseen yhteiskuntasopimuksella. Elinkeinoelämän keskusliiton asialla olevalla sopimuksella tarjottiin työntekijöille palkkojen alentamista ja työajan pidentämistä eri muodoissaan, mutta niiden vastineeksi ei mitään. Lisäksi neuvottelu- ja sopimuskulttuuri haluttiin heittää tunkiolle. Uhkaaminen pakkolaeilla tuntuu mielestäni käsittämättömältä diktaattorin elkeeltä. Hallituksemme halusi estää ammattiliittoja neuvottelemasta työehtosopimuksilla työntekijöille parempia työsopimuksia. Yleensähän kuitenkin lakeja säädetään heikomman osapuolen turvaksi. Tällaisessa määräilyssä on kuitenkin suuri ongelma. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten mukaan työntekijöillä täytyy olla oikeus vapaasti tehdä työehtosopimuksia. Samanlaisia säädöksiä on myös Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Ei voi olla niin, että Suomen kaltainen pitkän demokraattisen perinteen omaava maa, haluaa kansainvälisistä sopimuksista poimia vain hyvät asiat, kuin rusinat pullasta, mutta ikäviltä tuntuvia kohtia ei halutakaan noudattaa. Suomen ammattiliitot ovat kuitenkin alusta lähtien painottaneet sopimisen tietä.

Toverit, tämä pakkolakijupakka sai hieman erikoisiakin piirteitä. Nimittäin Suomen hallituksen aikeet säätää työntekijöiden asemaa merkittävästi heikentäviä lakeja huomattiin maailmallakin. Ammattiliitot ympäri maailmaa lähettivät Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:lle kymmenittäin tukiviestejä, joissa tuomittiin Suomen hallituksen suunnitelmat työntekijöiden oikeuksia polkevista pakkolaeista. Kansainvälinen solidaarisuus toimii molempiin suuntiin; nyt tuli kehitysmaiden ammattiliittojen vuoro ilmaista tukensa suomalaiselle ay-liikkeelle.

Hallituksemme oikeistolaiset arvot näkyvät mm. siinä, ettei tasa-arvon puolesta haluta aktiivisesti toimia. Ei haluta, että kansalaiset ovat tasa-arvoisia keskenään. Tuloeroja tasoittamalla lisättäisiin myös tasa-arvoa, kun kansalaiset pysyisivät toimintakykyisinä yhteiskunnan jäseninä. Myöskään sukupuolten tasa-arvo ei kiinnosta porvarihallitustamme. Nimittäin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ei hallitus ole sitoutunut laatimaan tasa-arvo-ohjelmaa. Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon oli vain toteamus siitä, että Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Onko maamme hallituksen mielestä tasa-arvossa jo saavutettu kaikki mahdollinen eikä mitään kehitettävää enää löydy? Onko tasa-arvo ikään kuin jana, jonka ääripäähän olemme jo tulleet, ja kun pidemmälle ei enää pääse, palataan takaisin päin. Ei pelkkä tasa-arvon toteaminen kuitenkaan riitä. Eihän kouluissakaan riitä vain toteamus, ettei koulukiusaamista hyväksytä. Sen ehkäisemiseksi täytyy tehdäkin jotain, vieläpä melkoisen paljon ja monenlaisia toimia, kuten te, hyvät toverit, varmasti sen ymmärrätte.

Suomen hallituksen tulisi selvittää, millaisia vaikutuksia suunnittelemillaan leikkauksilla ja kehittämisillä on eri sukupuolille. Hallitus ei ole halunnut ottaa kantaa tai toimia naisten palkkatasa-arvon edistämiseksi. Päinvastoin, yhteiskuntasopimuksella, pakkolaeilla ja kilpailukykysopimuksella halutaan käydä kipeimmin pienipalkkaisten työntekijöiden, etupäässä naisten kimppuun. Erityisesti palvelualojen ja julkisten alojen matalapalkkaiset naiset ja heidän palkkapussinsa ovat pakkolakien tuomien heikennysten kohteena. Sairauskarenssi vaikuttaa erityisesti naisiin, sillä terveydenhuolto- ja hoiva-alat ovat naisvaltaisia ja niillä altistuu herkästi infektioille. Pakkolait lyhentävät julkisten alojen pitkiä vuosilomia 38 päivästä 30 päivään. Taas kohteena ovat pääasiassa naiset. Joku varmaan haluaa kysyä, miksi näin pitkiä lomia ylipäänsä on olemassa. Pitkät lomat on kuitenkin aikoinaan otettu palkankorotusten sijaan. Reilua siis olisi vaihtaa ne nyt palkankorotukseen. Mutta turhaahan on sellaisesta haaveillakaan. Nyt leikataan vielä julkisten alojen lomarahojakin. Leikkaus tulee tuntumaan pienipalkkaisen rahapussissa.

Hallituksemme tekee kummallisia esityksiä työttömyyden nujertamiseksi. Ilmaiset työnäytteet, työajan pidentäminen, työttömyysturvan leikkaaminen ja työttömien nöyryyttäminen ja syyllistäminen, eivät synnytä ainuttakaan työpaikkaa. Työtä pitäisi mielestäni jakaa. Suomessakin voitaisiin alkaa kokeilla siirtymistä 6 tunnin työpäivään, kuten naapurimaassamme. Työtä jakamalla tulisi lisää työpaikkoja ja myös kotimarkkinat vilkastuisivat, kun kansalaisilla olisi enemmän vapaa-aikaa käytettävissään. Hyvät toverit, maahamme ei pidä luoda matalapalkkatyömarkkinoita. Matalapalkkatyömarkkinoiden luominen työttömyyden vähentämisen nimissä on kurjistuspolitiikkaa, joka iskee pahiten naisiin, nuoriin ja maahanmuuttajiin. Suomeen ei tarvita työehtosopimuksilla shoppailua tai minijobbeja. Etenkin kaupungeissa, joissa asumiskustannukset ovat korkeat, nollatuntisopimuksia, osa-aikaisia pätkä- ja silpputöitä tekevät työntekijät eivät saa elämiseen riittävää palkkaa. Aktiivisen työuransa köyhyydessä elävillä vanhuus on vielä köyhempi. Riittävä palkka on tärkeää myös siksi, että valtaosa sosiaaliturvasta määräytyy palkan perusteella.

Voidaanko sanoa hallituksemme kolmen koplasta ”Miehet jotka vihaavat pienituloisia naisia”, kuten joku kekseliäs hoksasi Helsingissä Rautatientorin suurmielenosoituksessa viime syyskuussa kysyä.

Hyvät toverit, ensimmäistä kertaa maassamme on hallitus, joka haluaa lapsistamme vähemmän koulutettuja, vähemmän sivistyneitä. Varhaiskasvatuksen leikkauksilla eriarvoistetaan lapsia, niillä syrjäytetään työttömien lapsia. Työttömien lapsille ei haluta antaa yhtä hyvää kasvatusta kuin työssäkäyvien lapsille. Koulutusta halutaan uudistaa leikkaamalla lastemme tulevaisuudesta. Mm. lukiota halutaan uudistaa muuttamalla yleissivistäviä aineita, kuten historia ja yhteiskuntaoppi valinnaisiksi. Lapsiamme ei haluta kasvattaa sivistyneiksi, suvaitsevaisiksi eikä varsinkaan kriittisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Millainen on Suomen tulevaisuus, jos lapsemme eivät tunne oman maamme eivätkä maailmamme historiaa eivätkä ymmärrä miten yhteiskuntamme toimii? Myös yliopistokenttä on täydessä myllerryksessä. Pahoin pelkään, että Suomi sivistysvaltiona ja esimerkillisenä koulumaana on kohta muisto vain.

Hyvät toverit, tunnustan olevani ammattiyhdistysaktiivi. Ay-liikkeellä riittää vihollisia näinä päivinä. Vastavoimat haluavat nujertaa sen. Tästä on osoituksena pakkolait, halu hylätä sopimuskulttuuri sekä mm. kokoomuslaisten poliitikkojen suorat ulostulot asiasta. Työehtosopimusten yleissitovuudesta haluttaisiin päästä eroon. Kenties kansankin keskuudessa on pohdittu, tarvitaanko enää ammattiyhdistys-liikettä, onhan meillä asiat olleet pitkään jo hyvin, mitä nyt tuo työttömyys vaan on vähän kasvanut. Eikö se riitä, jos Loimaan kassaan vähän maksan jäsenmaksua työttömyyden turvaksi? Tuskin kukaan enää edes muistaa, mitä hyötyä ay-liikkeestä on edes ollut. Vai muistaako? Tässä kuitenkin pieneksi muistin virkistykseksi ay-liikkeen saavutuksia työntekijöiden aseman parantamiseksi: 8 tunnin työaikalaki, vuosiloma, joka oli aluksi vain 4-7 päivää, kansaneläkelaki, siirtyminen 40-tunnin viikkotyöaikaan, vähimmäispalkkalaki, talviloma, sairausajan palkka ja ansiosidonnainen työttömyysturva. Ja Loimaan-kassa, tuo yksityinen työttömyyskassahan ei ole muuten mitään tehnyt työntekijöiden eteen, eikä tule tekemäänkään.

Maamme hallituksella on harhaiset käsitykset paikallisen sopimisen autuudesta. Mahdollinen autuus koituisi joka tapauksessa työnantajapuolen hyödyksi. Miten kävisi, jos liitot eivät enää olisi neuvottelemassa puolestamme työehtosopimuksista tai noiden tärkeiden sopimusten yleissitovuus kumottaisiin? Onko pelkkä lain tuoma turva riittävä meille? Ilman yleissitovia työehtosopimuksia joutuisimme luopumaan tai ainakin kovalla työllä paikallisesti neuvottelemaan työnantajan kanssa mm. työajasta, vuoro- ja lauantailisistä, työajan lyhennysvapaista, lomarahasta, sairaan lapsen palkallisesta hoitovapaasta, sairausajan palkasta, äitiysloman palkasta, päivärahoista työmatkoilta sekä arkipyhistä. Osasta näistä ei ole laissa mitään mainintaa, osa on työehtosopimuksissa neuvoteltu lakia paremmaksi.

Onko ammattiyhdistysliike kehityksen jarruna, riippakivi, josta olisi hyvä jo päästä eroon? Ay-liike on saanut muutakin aikaiseksi, kuin vain parannuksia työntekijöiden asemaan. Jo alusta asti on tavoitteena ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Suurta yhteiskunnallista merkitystä, hyvinvointivaltiotamme rakentaneita saavutuksia, ovat olleet mm. seuraavat: lapsilisälaki ja tapaturmavakuutuslaki v. 1948, äitiysloma, isyysloma, laki kotihoidontuesta, tasa-arvolaki, aikuisten opintotuki, vuorotteluvapaa, päivähoitolaki, perhevapaiden uudistus, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, perhevapaakustannusten tasaaminen. Voidaan sanoa, että kaikki nämä saavutukset ovat kohentaneet perheiden ja siten lastenkin hyvinvointia Suomessa. Ei mikään pieni saavutus, mielestäni jopa huikea saavutus. Ilman ammattiyhdistysliikettä maamme olisi melkoinen takapajula, kenties amerikkalaistyylinen onnenmaa, jossa jokainen pitää huolen itsestään, ja jos ei siihen pysty, niin omahan on häpeänsä. Ja siihen suuntaanhan maatamme halutaan valitettavasti viedä.

Ammattiliittojen toiminta tuottaa siis myönteisiä muutoksia työelämään ja yhteiskuntaan sekä meillä että muualla. Ay-liikkeen aikaansaamat yhteiskuntauudistukset ovat koko Suomen menestystarina. Nyt yhteiskuntarauha halutaan rikkoa.
Hyvät toverit, ay-liike on kansainvälinen ja solidaarinen ja kampanjoi maailmalla muun muassa työntekijöiden oikeuksien, reilujen työehtojen ja lapsi- ja pakkotyön lopettamisen puolesta. Kehitysmaissa ay-liikkeen tavoite on niinkin suoraviivainen kuin vaikuttaa siihen, että työntekijöille maksettaisiin elämiseen riittävää palkkaa. Tämä yksikertaiselta kuulostava muutos poistaisi osittain myös lapsityön, kun perheiden vanhempien saama palkka riittäisi perheen elättämiseen. Ei tarvitsisi koko perheen, alle kouluikäiset lapset mukaan lukien, raataa esimerkiksi nepalilaisella tiilitehtaalla 16 tuntia päivässä.

Kerron toisenkin esimerkin; jos me täällä Euroopassa maksaisimme muodikkaasta merkki t-paidasta 50 senttiä enemmän, ja tuo 50 senttiä menisi suoraan t-paidan ompelijalle jossakin Aasian maiden hikipajoista, hänen palkkansa kolminkertaistuisi. Mutta ilman ammattiliitoja on tuon ompelijan tai tiilitehtaan perheen äärimmäisen hankalaa saada kohennettua toimeentuloaan. On useita maita, joissa työntekijöillä ei ole juuri mitään oikeuksia. Joissakin maissa ammattiyhdistysaktiivit kohtaavat suoranaista väkivaltaa. Vuosittain jopa kymmenittäin liittojen aktiiveja vaiennetaan, lopullisesti. Kestävin tapa poistaa köyhyyttä on vapaa ja riippumaton ammattiliitto. Liittojen välistä solidaarisuutta tarvitaan. Tässä työssä ammattiliittojen kehitysyhteistyöhankkeet ovat tärkeitä. Kansainväliset veroparatiisifirmat ovat suuri ongelma Suomelle. Hyvin suuri ongelma ne ovat myös kehitysmaille. Jos vaikkapa Afrikasta virtaavat verovuodot saataisiin tukittua, ei kehitysapua noihin maihin tarvittaisi lainkaan. Tässä tilanteessa kuitenkin parasta kehitysapua on auttaa kehitysmaiden työntekijöitä järjestäytymään ammattiliittoihin.

Toverit, olen todella surullinen siitä, miten oikeistopopulistien kädenjälki näkyy maamme ilmapiirissä. Suhtautuminen työttömiin, köyhiin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin on koventunut huomattavasti. Sosiaalisesta mediasta on tullut ennennäkemätön vihapuheiden mylly. Rasistisista puheista on tullut salonkikelpoisia. Sananvapauden nimissä suolletaan häpeämätöntä törkyä. Vihapuheiden kohteeksi joutuvat maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöjen edustajat, etenkin vasemmistolaiset naispoliitikot sekä jopa lapset. Vaikka vanha sanonta, kauneus on katsojan silmässä, pitääkin paikkansa, niin rasismi ei ole vain kuulijan korvassa. Sananvapauden tulee pitää sisällään myös vastuun omista sanoistaan. Sananvapaus ei anna kenellekään oikeutta vihata, syrjiä, loukata eikä kiusata. Vihapuheita ja rasismia vastaan tulee meidän kaikkien toimia! Meidän kaikkien aikuisten tulisi kantaa vastuu siitä, että lapsilla olisi turvallista elää. Että kaikilla muillakin olisi turvallista elää. Vihapuheiden kyllästämässä ilmapiirissä ei kenelläkään ole hyvä olla.

Toverit, surullinen tosiasia on, että me eurooppalaiset olemme jo satojen vuosien ajan riistäneet kehitysmaiden ihmisiä. Me kaikki olemme yhä edelleen välillisesti mukana riistossa. Minä en haluaisi, enkä usko, että kukaan teistäkään haluaisi olla. Mutta maailman kaupan rakenne ei salli kehitysmaiden itse määritellä tuottamiensa tuotteiden hintaa. Lähes kaikki vaatteet, maataloustuotteet ja elektroniikka, jotka Suomeen tuodaan, on tuotettu työntekijöiden oikeuksia rikkoen. Kenellä teistä on kännykkä taskussaan, kenties uuden aikainen älypuhelin? Näidenkin laitteiden akkuihin ja piirilevyihin käytetty metalli on louhittu Afrikassa lapsityövoiman avulla.
Viime vuonna Eurooppaa ja Suomeakin kohtasi pakolaiskriisi, johon ei oltu osattu varautua. Toverit, jos tarkastelemme tilannetta oikeudenmukaisuuden kannalta, niin kyllä kolmansien maiden väestö on vielä pitkään, pitkään saamapuolella, ja me, hyvinvoivan Euroopan asukkaat, olemme maksupuolella. Punnukset eivät suinkaan ole tasan. Inhimillisyys turvaa hakevia kohtaan ei ole paljoa vaadittu, ja se olisi mielestäni hyvä keino alkaa maksamaan takaisin velkaamme.

Hyvät toverit, maamme on ollut jo vuoden melkoisessa myllerryksessä. Mielenilmauksia ja mielenosoituksia on ollut ennen näkemättömästi ja lähes joka puolella maatamme. On marssittu monikulttuurisuuden puolesta, varhaiskasvatuksen puolesta, hallitusta ja sen leikkauksia vastaan, eläkeläiset ovat olleet mieltään osoittamassa ja maanviljelijät traktorimarssilla. Kannattaa muistaa, että joukossa on voimamme. Jos olemme tyytymättömiä, se pitää ja sen saa näyttää. Yhteisistä asioistamme kannattaa olla kiinnostunut. Tähän loppuun haluaisin sanoa Jussi Saramon sanoin: ”2 % ihmisistä omistaa yli puolet kaikesta. Me muut tarvitsemme Vasemmistoa.”
Hyvää Vappua, Toverit!

One thought on “Vappupuhe 1.5.2016 Kuusamossa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s